Kvenske ansikter og kvenske stemmer, landskapet og kvenske tradisjoner som strekker seg tilbake til uminnelige tider, danner bakteppet for en nyttårstale som ser tilbake på et år preget av sannhets- og forsoningskommisjonen. Leder Hilja Huru trekker også frem noen konkrete punkter som hun ber regjeringen tak i som en del av prosessen med å gjøre opp for fornorskningspolitikken mot kvenene. Årets nyttårstale har tatt utgangspunkt i et sterkt dikt av Agnes Eriksen om hennes opplevelser av å komme på internat som syvåring. Diktet i sin helhet ligger HER.
Uuenvuuen saarna 2019 – Ruijan kveeniliiton johtaaja: Hilja Huru.
Kvensk nyttårstale 2019 – med Hilja Huru, leder i Norske Kveners Forbund.
Filmen er spilt inn på Tuomainengården, tilhørende Vadsø museum – Ruija kvenmuseum, i Vadsø/Vesisaari av NRK Finnmark.
Musikk er “Stjerneløftet”, tekst av Ellisif Wessel, melodi, arrangement og fremføresle ved Trygve Beddari, til bilder av Åsne Kummeneje Mellem fra kunstprosjektet “Kven er Kven?”
Oversetting til kvensk og hjelp med uttale: Helge Alfred Huru og Katriina Pedersen. Språkvask av Kainun institutti – Kvensk institutt.
Rakkhaat kväänit ja ruijansuomalaiset!
Lapsena minula oli peili.
Ko kattoin peilhiin näin
mitä kansa puohais.
Oma kuva näkyi ja perheenki,
ämmii ja äijii näkyi.
Raamina oli koko kansan juuret
Uusi päivä koitti:
sunnuntai,
pyhäpäivä.
Aamula puhuin vielä meän kieltä,
illala en ennää.
Olin joutunu intternaathiin.
Olin joutunu koulhuun.
Peilin särjethiin,
näön sammutethiin.
Ryöstethiin kansan sylistä.
Sain uuen peilin.
Outo kansa siitä kattoi.
Outo laulu siitä kuului.
Kasvoton ja äänetön
haen vieläki.
(Agnes Eriksenin kirjasta Kasvottoman kansan lapsi – Barn av et ansiktsløst folk. Kääntäny Irene Andreassen)
Tässä runossa Agnes Eriksen kuvvaa hänen elämystä ko seittemen vuotihaana hänen panthiin internaatthiin – ko pieni pala norjalaistamispolitikkia. Menheenä vuona tottuus- ja sovintokomisjuuni oli tärkein asia. Ruijan kveeniliitto oon, Saametingan ja muitten kans yhessä, työtely kohti yhtheistämoolia. Yhessä met, kväänin ja saamen kansat, hajema tottuutta ja sovintoa.
Aukinaisissa möötissä met olema saanheetvahvoja muisteluksia ja viishaita arveluksia kvääniltä koko maassa, ja tämä oon antanu hyän mandaatin komisjuunile. Monet ihmiset sanovat: «Norjalaistamispolitikkiei ole valmis!» Met koema vielä että kväänitten ääni ei kuulu ja kväänitten kasvot ei näy. Täälä vielä oon mekanismit jokka saavat meät tuntemhaan näin.Met hääymä muistela äänheen meän pettymyksistä ja suruista, siitä mitä met olema menettänheet.
Isoin pettymys tänä vuona oli ette Kulttuurimuistolakia ei muutettu niin ette kväänitten kulttuurimuistot mikkä oon vanhemat ko vuuelta 1917 (yheksäntoistasattaa seittemäntoista) oltais automaattisesti suojeltu. Met piämä muistaa ette Saametinka, Finmarkun ja Tromssan läänit, monet komuunit ja monet muut kuitenki tukevat meän vaatimuksia, ja meän työ jatkuu.
FN ja Euroopparaati oon huolestunheet kväänin tilasta, olletikki siitä ette TVssä ja raatiussa ei kuule kväänin kieltä. Het sanovat ette häätyy kuula kvääniä ko tehhään päätöksiä. Mie pyyän hallituksen följätä näitä suosituksia. Se oon välttämätön osa norjalaistamispolitikin loppua.
Hyvä dialoogi oon pohja hyvile toimile. Hyvä esimerkki oon kunka Porsangin komuuni oon satsanu kväänhiin lastentarhaassa. Satsaus oon ollu yhtheistyö komuunin, Kainun institutin ja paikalisen kvääniseuran kansa. Aukustikuussaaukasthiin ensimäisen kvääninkielisen osaston lastentarhaassa Lemmijoessa. Ja Kruunprinsi Haakoni kävi sielä ennen joulua.
Nyt perustethaan kolme kielisentteriä; Naavuonossa, Porsangissa ja Vesisaaressa. Ja kväänin kieli kasuaa vahvemaksi ja vahvemaksi. Meän oma teatteri alkaa muotoutumhaan. Ja tänä vuona Ruijan Kväänimuseumi sai rahhaa, niin ette siitä nyt tullee moderni museumi joka muistelee meän histooriasta.
Agnes Eriksenin runon nimi oon Kasvottoman kansan lapsi. Se näyttää ette politikissa kväänit menettivät oman peilikuvan ja oman äänen. Mutta «äänetön kansa» katkaisee vaitonaisuuen. Kväänitten äänet oon lujat, ja kväänitten kasvoja ei voi kätkeä. Net näkyvät lastentarhaassa, koulussa, mediassa, naamakirjassa, teatterissa, kynstissä – ja meän syämen maisemassa, sielä missä vaarat, tunturit, meri, mettät, tuuli, jää, paarot ja pakkanen aina oon kväänin elämän raamina, missä met aina olema elänheet ja antanheet arvoa luonole ja missä meän syämen kieli ellää.
Mutta kväänitten tradisjonelli luononresyrsitten käyttö, fisku, maanpruuki ja elinkeinoitten kehittäminen oon aleti koveman painostuksen alla, osittain norjalaistamispolitikin tähen.
Vuona 2019 (kakstuhatta yheksäntoista): Käytä sinun ääntä kväänin kielen eestä ja näytä sinun kasvot kväänin kulttuurin eestä.
Onnelista uutta vuotta!